maanantai 28. toukokuuta 2012

Kesä on jäljestysaikaa :)

Huhti-toukokuu meni ihan plörinäksi, kun Lappeenrannan agikisojen aamuna Ruuti alkoi yskimään. Viikkoa myöhemmin sairastui Pepsi ja yskikin sitten viikon, kunnes haettiin antibiootit ja alkoi paranemaan. Sinne meni sitten tukku agilitykisoja Santulta ja Pepsiltä.

Ruutilla alkoi oireilemaan eturauhanen ja anaalit vaivaa vielä kaupan päälle. Täällä asuukin pieni hormooneista sekaisin oleva muuli. Näyttelyilmoittautuminen on sisässä ja nyt vaan toivotaan, että kerta riittää ja seuraavalla viikolla nips. Ja sitten tehdään uudet suunnitelmat.

Tokoa ollaan poikien kanssa harjoiteltu jonkin verran. Särkivaaran leirillä ehdittiin olla Ruutin kanssa pari päivää ja saatiin aimo annos TOKO motivaatiota :) Kiitos Juntoille ja Riikalle ja ihanille Särkivaaralaisille, ihmisille kuin koirillekin. Syksyllä sitten taas lisää.

Ruutille on tuota jäljen alkeita yrittänyt myydä, mutta vaikka jäljestää kilometrin lenkillä, niin ihmisjälki ei nyt tunnu kiinnostavan yhtään. Lenkillä varmasti vetää jonkun koiran jälkien perässä <3 <3 Selkeä polku uppoaa paremmin kuin kävelty jälki. Mutta tätä työstämme.

Viikonloppuna päästiin Pepsin kanssa mejä - kokeeseen ( metsästyskoirien jälkikoe) Koekutsu tuli viikkoa ennen ja hieman järkytyin!  Janne saatiin mummille hoitoon, sillä isihän urakoi Ruokalahdessa tuomarina kaksi päivää.

Hmmm.. ai niin pitäisikö sitä treenata. Kaksi jälkeä tehty viime kesänä. Kävin sitten yhden ( aika lyhyen - nolotus) tekemässä ja ajoin sen seuraavana aamuna ja sitten illalla uudestaan. Tällä sitten kokeeseen... todella uskottavaa ja järkevää... Eikä se jäljestys nyt ihan priimasti mennyt - kaikkine oikomisineen... kröhöm.

Lauantai menikin sitten aamusta iltaan jälkien teko talkoissa. Opin paljon! Ja sunnuntaina opin lisää. Ja yön välissä taisin lojua sängyssä puolihereillä nähden sinisiä merkkejä ja puita... lievää (?) panikointia opastettavasta jäljestä.

Sunnuntai aamuna sitten "virkeänä" koepaikalle. Alkupuheiden yms jälkeen oli laukauksien sieto puuhun kiinnitettynä. Siinä rivissä oli Pepsi ja 5 pientä koiraa ( mäykkyjä yms) :D Kuka ei kuulu joukkoon. Pepsi katseli aluksi varmaan, että nyt on ryhmäpaikkamakuu ;) Laukkauksen aikana Pepsi istui eikä tainnut edes silmät räpsähtää :)

Arpaonni oli myös suotuisa, vaihtoehtoina oli ykkös tai nelosjälki, mutta nelosjälki oli opastusjälki, joten saimme lähteä ensimmäisenä jäljelle. Päivästä tulikin sitten kuuma, joten tuo yhdeksän pintaan oli ihan hyvä mustalle koiralle.

Sorkka vietiin odottelemaan löytäjäänsä ja sitten vaan metsään. Näytin Pepsille aloituskohdan, tutki makuun ja lähdettiin jäljelle. Tutkittiin ensimmäisiä metrejä yhdessä ja Pepsi nosti kerran pään ylös ja osoitin takaisin maahan ja annoin Pepsin lähteä duuniin. Liinaa 6 metriä ja perästä. Ja sitten mentiin. Ekalle makuulle pysähtyi, haisteli ja vähän tassulla kuopaisi ja lähti sitten jatkamaan oikealle. Sitten taas mentiin. Pari kertaa katsoi meitä takana tulijoita ja kerran kävi katsomassa jotain sivussa. Muuten en suurempia poikkeamia huomannut, pientä aaltoilua ehkä. Toiselle makuulle pysähty nuuhkaisi ja lähti vasemmalle. Ylitimme kaksi kertaa ojan, mettätien ja tultiin hakkuualueelle ja eikun rinnettä ylös vaan. Ylhäällä tuli ihana tuulahdus ja sinne kääntyi myös Pepsikin. Lähti innokkaammin menemään, mutta sain jarrutettua että vauhti pysyi samana. Tuli kaadolle ja haisteli sitä.  Ja sitten sain luvan palkita koiran.

Ajoittain oli tunne, että kohta sanotaan, että mennääs takaisin, kun tuntui että toiset kävelyaskeleet puuttui.  Silmä kulmissa vilahti silloin tällöin merkkejä, että siellä jäljellä oltiin, ainakin ajoittain.

Sitten jännäämään omaa opastusta ja odottamaan tulosta illasta.

Opastus ei ollutkaan helppoa, mutta niin vähän epäilinkin. Onneksi tuomarilla oli paremmat silmät ja huomasi avomerkit paremmin kuin minä :) Jäljen tekeminen kompassin kanssa ei myöskään ollut helppoa, ollaanhan sitä kompassia käytetty joskus koulussa...

No mikä Pepsin saldo oli..  Hyvältä jäljestykseltähän se tuntui, lyhyt viipyminen 2. makuulla mietitetty ja kun ei oikein tiedä missä sitä käveltiin... Perästä päin kerrottiin tulokset ja Pepsi jäi sitten viimeiseksi :)

" Koira tutkii alkumakauksen erinomaisesti ja aloittaa tarkan pääosin maavainuisen jäljetyksen aivan jäljen päällä. 1 osuus tarkasti, kulmalla pysähtyy ja tutkii makuun hyvin. Toisella osuudella hyvä jäljestys jatkuu, pieni puolen narun mittainen tarkistus. Toinen kulma ja makaus myöskin osoitetaan erinomaisesti. Kolmas osuus edelleen hyvin varmasti yli hakkuuaukion. Kaadolle suoraan ja se kiinostaa koiraa. Hieno äänetön suoritus ensikertalaiselta."

49/50 ykköstulos.
Aikaa jäljestämiseen on 45 minuuttia, jälki on noin 900 m ja vähintään 12 tuntia vanha.
Pepsin jäljelle tuli ikää 17h 56 minsaa. Jäljestys alkoi 8.56 ja 9.17 naputtelin Tiinalle tekstaria :D Vartti, ei paha :) Pepsi tuumi, että täällä ei passaa aikailla, jos meinaa saada kohteen kiinni ;)
Ei silti tarvinnut roikkua kivirekenä perässä. Parissa kohtaa vähän hiijasin, kun piti huolehtia, että tuomarikin pysyy matkassa. Oma suukin oli ihan kuiva, joten hatunnosto taitavalle nuuskijalle.

Opin kyllä jotain muutakin. Harrastan metsälajeja, joissa voi pysyä liikkeessä ;-) korvissa inisee ja joka paikka on syöty. Toki tässä on mentävä välinekauppaan :D :D jotta selviää ensi kerralla vähemmällä... ja nyt oli VAIN miljoona itikkaa.

Nyt pitäisi sitten saada pojat näyttelykuntoon. Joku höhlä ilmoitti ne samaan näyttelyyn, samaan luokkaan ja on lähdössä toistaiseksi matkaan yksin, 10.6. Kangasniemelle. Mukaan saa ilmoittautua :) Handleri on kehään kyllä jo hankittu paikan päältä, mutta silti seura olisi kiva ;-)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti