Loppupuolisko meni vähän emännän työasioiden pyörteissä, ja nyt ollaan siirrytty toiseen toimipaikkaan ja yritetään sopeutua ja menestys on vaihtelevaa.. hyviä puolia talven pimeydessä on olleet iltavuorot, joissa on ehtinyt vähän koiria valoisaan aikaan treenailla, joskin väsymys painaa rankasti ohjaajassa...
Syyspuolta varjosti myös koirien ontumiset, eikä niihin oikein selvyyttä saatu. Pepsi ontuu ajoittain rasitettuna ja Ruuti pompottaa menemään. Agilityn pois jääminen näkyy Pepsissä, on se sellainen kuntoa ylläpitävä laji, ettei sitä ihan normielämällä korvata ;)
Mutta viime vuoden koontiin sitten kesäkuun...
ASCAn kisat! Hienolla yhteistyöllä pienellä porukalla kera Tamperelaisten agilityihmisten (pääasiassa taisivat hekin aussie ihmisiä olla) saatiin kisat vedettyä järkky helteessä. Hellekausi hivotteli ennätystä, ja tuonakin viikonloppuna oltiin siellä 30 asteessa.
No ASCA agi ei ole niin vakavaa :)
Siinä sisarukset ensimmäisen päivän saldon kanssa :) Telkkä napsi pe+la nollia ollen päivän paras molempina päivinä ja näin ollen kisaturneenkin paras :) Tyttärensä Ampu yritti pistää hanttiin ja samoin Pepsi :) Pepsikin keräsi JVE ja RVO tittelit, ja RVE jäi yhden radan päähän. Jotain vielä viimeisellekin vuodelle. Ja ne gamblersit odottaa vielä... :D
Ruutikin sai yhden kiinnityksen, olisikohan ollut agilityradalta. Yhdeltä radalta livisti toimistotelttaan varjoon ja muutenkin oli aika tahmeaa .. Ruutilla taisi vain 2 + 2 rataa ollakin.
Tämän lisäksi molemmat pojat kisasi Suomen radoilla 10 kertaa, jossa nollatuloksissa Pepsi päihitti, tehden yhden hyppyrata nollan :D Ei siis olla oltu kovin aktiivisia.
TOKO! Niin.. kyllähän me vähän treenailtiin... mutta Ruutin paikallaolo ei edistynyt ja Pepsi jäi vähän huonolle treenille ja niin ne kisailmotkin vain ohitettiin. Ruuti pistäyty lokakuun kokeessa, paikallaolosta siirtyi omaan riviinsä ja yksilöliikkeissä pakka hajosi. Jätin sitten "uudet" voi luokan liikkeet testaamatta, kun niissä oli ilmennyt ongelmia. Kesäkuussahan ne näytti hyvältä, mutta on tullut vähän takapakkia.
Oona mummeli piristyi entisestään cartivet kuurilla ja mummo on kuin elämänsä kunnossa ja hyvin seurallinen. Toki vanhuksen uni on ajoittain todella syvää, mutta ehkä tässä hulinassa se on hyväkin :)
Voi olla että jotain unohtui, sellaista tämä on jonkin aikaa ollut. Elämäni ruuhkavuodet...? Kenties.
Elinalta tuli fb:n kautta myös muisto muutaman vuoden takaa, n. 4 vuotta sitten olivat kylässä ja Jehukin silloin arjessa mukana <3
Ja lisäkuvia vielä ascan kisoista, kuvaajina Raila Viljamaa ja Sari Kariluoto kera apukäsi.. Vuonna 2015 sitten Kuralassa elokuussa :)