Ruutin touhut

Haaveissa vainko oot mun...

1,5 kk jonka Ruuti on nyt meillä asustanut, on ollut hienoja sekä hermoja raastavia hetkiä täynnä.

Arkielämässä on muutama asia, jotka olisi - omistajien hermoja säästämiseksi - syytä korjata, kuten  järjetön vetäminen lenkillä ( jossa myös hajut ja muut koirat kiinnostavat älyttömästi), kotiinjääminen ei ole yhtään kivaa, ruokaa ei saa säästellä eikä odottella yhtää sen kauempaa kuin tarvis on, yhteiselo Pepsin kanssa - edes siten, että lenkitys onnistuisi yhtä aikaa, yhdeltä ihmiseltä ... mitään jatkuvaa rähinää ei ole, eikä kumpikaan koira stressaannut toisen olemassa olosta, mutta portti on välissä ja pysyneekin. Yksi ikävä välikohtaus pääsi jo käymään, eivätkä he siinä tohinassa ainakaan ystävystyneet.

Maltti ei ole tämän koiran vahvuus ( vielä!) ja viihdyttää itseään katselemalla ikkunasta ulos, mutta ei reagoi millään lailla ohikulkeviin ihmisiin eikä koiriin, tässä kohtaa on hyvin rauhallinen :) Ruuti rentoutuu ja viihtyy hyvin samassa tilassa olevan 1-vuotiaan konttaavan lapsen kanssa ja tulee parammin toimeen lapsen kanssa kuin vanhemmat koirat. Ei ota lapselta kädestä lelua, vaikka se sitä tyrkyttääkin - minulta syö vaikka kädet ja pään, jotta saa namin sieltä ;) ja pitää sormiruokailun aikana ruokailutilan hyvin siistinä. (vielä vähän harjoittelemme, missä sitä silloin ollaan...)

TOKOssa...

Ollaan kaiveltu perusjuttuja ja käyty kasvattajien tykönäkin kyselemässä, mitähän mahdollisesti olisi voinut jo oppia ja kaivelemassa heidän tavoillaan löytyykö niitä. Noudossa pureskelee, mutta esim lelut hakee kivasti ja pari noudon näköistä toimintaa on saatu aikaan myös noutokapulalla. Perusasento oli erinomainen tullessa, mutta nyt pyörii ajoittain kuin väkkärä ;) minäkö muka hidas ? :P Alokasluokan juttuja otettu, paikallaoloa vähän vähemmän vielä. Häiriöharjoituksiin pitäisi päästä, sillä silloin taitaa hävitä korvat..

Agissa...

Hallilla käytiin agiin tutustumassa melko heti, ja siellä pystyi turvallisesti pitämään irti ja kaivelemaan sitä yhteistyötäkin meidän välille. Aluksi luonnollisesti vähän epäröi, että mihin ihmeeseen tää ihminen minuu tuo ja yrittää saada menemään, mutta kuukautta myöhemmin homma on jo paremmin hallinnassa. Ollaan tutustuttu hyppyyn, renkaaseen, putkeen, keppeihin verkoilla ja ilman, pituuteen, pöytään ja tällä viikolla pussiin, A-esteeseen ja puomiin. Ja eilen alkoikin sitten kontaktitreenit kotona ;)

Omalla tavalla haaste, kun koira ei ole oppinut vielä oppimaan minun kanssa, eikä siis tiedä minun tyyliäni, ja vastaavasti en ole ihan tottunut noin aktiivisesti oppivaan yksilöön. Vaikka keskittyykin tekemiseen, ehtii sähläämäänkin välissä ;) ei ole mikään tosikko opiskelleessaan.

Pentukoiraan verrattuna sitten taas niin paljon helpompi alkaa tekeen juttuja, kun kuitenkin jaksaa enemmän, ei tarvitse odottaa, että kasvaa tietyn kokoiseksi, leikkiiintopiukeena heti miun kanssa yms.

Toki Ruutissa on loistava pohjatyö tehty, kunnia sinne 1. omistajalle. Minun elämässäni on alkanut jälleen aurinko paistaa täydeltä taivaalta  (se on kyllä paistanut parisen viikkoa kaikille ;)) intoa ja iloa on päivissä todella. Vaikka lapsi on elämässä tärkein asia tällä hetkellä, niin kyllä ainakin koiraihmiset ymmärtävät - jotka ovat koiraharrastuksessa upoksissa - miten tärkeä on myös tuo karvaturrikka päivien piristäjänä ja viemässä lenkille ja muihin puuhailuihin.

Yli 10 vuotta sitten minusta olisi voinut tulla pullantuoksuinen kotiäiti, mutta ei enää. Kotityöt on välttämätön paha ja veri vetää koiraharrastuksen pariin. Toki pitää muistaa antaa lapselle mahdollisuus omiin harrastuksiin, mutta onneksi TOKO on harrastuslajina siinä hyvä, että sitä voi lähes harjoitella missä vaan, milloin vaan ja yksinkin.

Meidän tilanteeseen aikuinen koira suhteessa pentuun oli kyllä hyvä idea, kai sitä pennun kanssakin olisi selvinnyt, mutta... miusta tää on hyvä. Ja sehän on tärkeintä. Pennut on suloisia, mutta koiran minä ainakin tahdon :) Ja sen olen saanut :)

Joskus kannattaa ihan tosissaan ottaa sellaiset kiertävätkin toivomus jutut, varsinkin jos haluaa kerrankin jotain ihan oikeasti ;)